Joensuu Night Run 2023 – 12h Joensuun yössä

Öisen ultrajuoksun mielekkyyttä olen usein ihmetellyt ja pitihän se taas eli kahdeksannen kerran käydä kokeilemassa Joensuu Areenan pimeää tunnelmaa. Iltakahdeksalta alkava kisa ei varsinkaan nyt pienten lasten vanhempana ole mikään herkullisin lähtöaika kisalle. Sen sijaan kotikisaan kuitenkin helppo lähteä kun ei tarvitse päivää matkustella mihinkään ja tapahtumana Joensuu Night Run on hyvin järjestetty.

Seitsemän viikon takainen Spartathlon eli legendaarinen 246 kilometrin kisa Kreikassa toki mietitytti. Ainoastaan pari pidempää lenkkiä ja normaalit lyhyet työmatkajuoksut kerkesin tekemään sekä hieman kuntopiiriä vahvistamaan keskivartaloa. Jalat tuntuivat siis melko hyviltä vaikka vaikea arvioida milloin täysin palautunut Kreikan 32 tunnin taipaleesta.

Huoltotiimiin saatiin vankkaa kokemusta, kun Kalle ja Satu Lipiäinen ilmoittivat halukkuudestaan tulla yöksi Squeezy-juomapulloa täyttämään, jotta päästäisiin Sallan kanssa pitkästä aikaa yhdessä radalle. Iso kiitos heille, kun tarjoutuivat myös auttamaan meidän omia oppilaita ensimmäisellä 12 tunnin kisallaan.

Varsinaista tavoitetta en kisaan ottanut, vaan päätin seurailla sykkeitä ja sitä myöten lähteä rakentamaan hyvää tulosta. Lähtöluettelosta olin bongannut pari kovaa nimeä, joten pelkkään omaan kisaan keskittyminen herpaantui tästä mahdollisesta tasaisesta voittokamppailusta.

Kisan ensimmäiset tunnit menikin suht rauhallisesti aiempiin Night Runeihin nähden. Kymmenen minuutin välein vähän Squeezy-juomaa ja -geelejä puolen tunnin välein. Kakkossijalta seurailin Jonkan selkää, joka välillä oli kaarteen edellä ja taas välillä juoksimme peräkanaa. Ainoastaan lyhyet wc-tauot sekoittivat pakkaa ja olin saanut kärkipaikan helposti itselleni.

Maratonin väliaika 3 tuntia ja 17 minuuttia, joka oli melko samoissa kuin Spartathlonilla. Eli rauhallisesti mentiin ja sykkeet pyöri 145 – 150 välillä. Meno maistui ja oikeastaan aloin jo odottelemaan milloinka ensimmäiset väsymyksen merkit alkavat tulla. Toisaalta oli mukavaa seurailla omien valmennettavien menoa ja tarkkailla heidän tekemisiään. Sallan juoksua sen verran kehtasin häiritä, että ohittaessa otin tavaksi kutitella selkäpuolelta.

Kuuteen tuntiin 75,7 kilometriä ja parin kilometrin irtioton olin saanut aikaiseksi. Yökahden aikoihin aiempina vuosina on tullut yleensä ensimmäiset vaikeudet, mutta tällä kertaa olin laittanut huoltosuunnitelmiin kuuden tunnin kohdille vähän Coca-Colaa. Odotin sitä ja se ehkä hieman siirsi väsymystäkin.

100 kilometriä vähän päälle 8 tuntiin. Neljä tuntia jäljellä ja laskeskelin jo mahdollista 150 kilometrin ylitystä. Kello kuitenkin lähestyi puolta viittä aamulla ja ensimmäiset väsymyksen merkit alkoivat olla ilmassa. Haukottelin salaa ja samalla tsemppailin valmennettavia, jotka hienosti jaksoivat painaltaan vaikka vaikeuksia olin lukevinani heidänkin naamaltaan.

Energiat upposivat suunnitelmallisesti, ja ainoastaan energiajuomaa pyysin lisää, jotta väsymyksestä pääsisi eroon. Vauhti alkoi hieman hiipua ja Jonkka puolestaan osoitti piristymisen merkkejä. Kymmenen kierroksen etumatka kuitenkin lohdutti.

10. tunti kuitenkin kääntyi kohtalokkaaksi. Oikea reisilihas kramppasi huolella. Pohkeiden kramppailun vielä pystyy sietämään ja vauhdin hidastaminen yleensä auttaa, mutta reisi onkin erijuttu. Polviin nojaillessa katselin muiden menoa ja yritin keräillä itseäni. Huimat 4 kilometriä tuntiin ja yöjuoksu oli taas osoittanut raadollisuutensa. Raahustin yleisen huollon pöydälle missä tutut seuratoverit tanssahtelivat vauhdikkaasti biisien tahtiin ja kysyin saisinko samaa mitä he ovat ottaneet, mutta harmittavasti sain kielteisen vastauksen.

Ihme toipuminen kuitenkin viimeiselle kolmelle vartille saatiin. Tuskainen kävely oli ilmeisesti sen verran saanut jalkoja palauteltua, että kovempaakin vauhtia päästiin lopulta jauhamaan. Viimeiset 32 kierrosta (eli 10,4 kilometriä) painateltiin n. 4:20/km vauhtia. Mahtava oli saada vielä Jonkka imuun ja yhdessä kerätä viimeiset kilometrit talteen, ja Jonkalle upea 140 kilometrin ylitys. 136 kilometriä itselle hyviä treenikilometrejä ja kakkossija taskussa hakemaan lapsia väsyneillä silmillä hoidosta.

Kahdeksas kerta siis (ja yli 3000 kisassa juostua Areena-kierrosta) ja sanattomaksi melkein käy. Viime vuoden Veronan 24 tunnin EM-kisoissa 12 tunnin väliaika oli yli 140, mikä siis hipoi 12h ennätystäni 141km. Miten voi olla niin vaikeaa 12 tunnilla 150 kilometrin ylitys? Areenan yö on todella haastava, mutta mielenkiintoinen. Toki lisämatkaa aina kertyy kun ihmisiä on paljon radalla ja pitää ohitella, mutta tuntuu että 12 tuntia pitää joskus kokeilla jossain muussa kisassa vielä. Päämatkassani 24 tunnin juoksussa onnistumiset ovat tulleet tasaisemmin ja loogisemmin nousevana kehityskulkuna.

Iso kehitys on tänä vuonna tapahtunut energiahuollossa. Kun läksimme tekemään yhteistyötä Squeezyn maahantuoja Kotivuorisportin kanssa, sain testata laajemmin Squeezyn tuotteita, vaikka erityisesti urheilujuoma ja geelit olivatkin entuudesta jo hyväksi havaittuja luottotuotteita. Yhteistyön aloittamisen jälkeen olen todennut että geeleillä urheilujuomalla voi todella mennä läpi pitkiäkin kisoja.  SM satanen mentiinkin jo pelkästään urheilujuomalla, geeleillä ja suolatableteilla, jolloin energiamäärät saatiin tarkkaan laskettua. Makeaa ei kukaan jaksa syödä loputtomasti, ja siksi Squeezylla on ei-niin-makeita ja täysin makuaineettomiakin vaihtoehtoja.

Uutta perspektiiviä kisoihin tuo nykyään myös se, että saa nähdä omia valmennettavia ja iloita heidän onnistumisistaan. Jokainen kisa antaa lisää tietämystä omaan kilpailemiseen kuin valmentamiseenkin.

Alkuperäisten kisasuunnitelmien mukaan JNR12h ei kuulunut ohjelmaan vaan joulukuun alussa olevat Taiwanin 24 tunnin MM-kisat oli haaveissa. Pitkä matkustusaika kuin myös taloudellinen puoli mietityttivät, joten harmittavasti päätin hylätä arvokisaedustuksen.

Kohti talven kylmiä ja pimeitä peruskuntolenkkejä siis ja suunnittelemaan ensi kauden kisakalenteria. 12 tunnin kisan oma ennätys olisi mukava rikkoa kuin myös 100 kilometrin. 24 tunnin juoksun SM-kisat Kauhajoella myös mukava uusi tuttavuus.

Kiitokset yhteistyökumppaneilleni

Hoka One One Suomi

Kontiolahden Kunta

Kotivuorisport.fi

Tritanium

Fenix Valaisimet

Druimaar

sekä omalle Ultrajuoksuseura Sisulle Night Runin järjestelyistä! Satu ja Kalle Lipiäinen osoittivat todellista sydämellisyyttä tulemalla Joensuuhun huoltamaan.